Draama toimii hienosti monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa, koska sen avulla voidaan tarkastella valittua teemaa monista eri näkökulmista ja lähestyä sitä eri tieteen- ja taiteenalojen keinoin. Suomen draama- ja teatteriopetuksen liiton (FIDEA) verkkolehdessä on Pirjo Vaittisen artikkeli vesiaiheisesta draamatehtäväsarjasta. Tehtäväsarjassa yhdistyvät draama, luonnontieteet ja kirjallisuus.
Vesityöpaja 1:ssä tarkastellaan veden olomuotoja ja veden kiertokulkua draaman työtapojen, osallistujien omien kokemusten ja luonnontieteellisen tiedon avulla. Harjoituksiin kuuluu niin roolinottoa ja eläytymistä kuin luonnonilmiön tarkastelua tieteellisen tiedon ja luonnontiedon käsitteiden kautta.
Vesityöpaja 2:ssa vesiteema laajenee luonnonympäristöihin (suo ja vesistöt) ja näkökulma ihmisten uskomuksiin ja toimintaan. Luonnontieteellinen tieto tässä työpajassa liittyy maantieteen ja biologian lisäksi fysiikkaan ja kemiaan, kun tarkastellaan veden käyttöa ja puhdistusta.
Kirjallisuudella on tärkeä rooli artikkelissa kuvatuissa draamatehtävissä. Työpajassa 1 yhtenä draaman lähtökohtana on vesipisarasta kertova satu ja työpajan 2 tehtävissä tarkastellaan muun muassa kirjallista kansanperinnettä ja Kalevalaa. Työpajat on suunniteltu alakoulussa toteutettaviksi. Artikkelin loppupuolella esitellyssä draamakokonaisuudessa kohderyhmänä ovat jo lukion oppilaat, kun kirjallisuus laajenee scifi-dystopioihin, ja artikkelissa esitellään Emmi Itärannan kirjan Teemestari käsittelyä draaman keinoin.
Erityistä draamaa 