Osallistavan draaman genreen kuuluvassa prosessidraamassa työskentely perustuu tarinaan eli pretekstiin, jonka puitteissa käsiteltävänä olevaa aihetta tutkitaan eri näkökulmista. Allan Owensin ja Keith Barberin prosessidraamaa, sen suunnittelua, käytännön työskentelyä ja arviointia käsittelevä kirja Draamakompassi valottaa hyvin tätä draamamenetelmää.

Draamaprosessin aikana ohjaaja ja ryhmä luovat fiktiivisen tarinan. Ryhmäläiset toimivat samalla sekä tarinan kertojina että sen henkilöinä. Tällainen työskentely edellyttää luottamusta ja sitoutumista. Työskentely aloitetaan tekemällä draamasopimus, jossa sovitaan työskentelytavoista. Ryhmäläisten mahdollisuudet vaikuttaa aiheen valintaan ja tarinan kehittelyyn edesauttavat sitoutumista tarinaan. Turvallisen ilmapiirin edellytys on myös se, että ohjaaja ottaa ryhmän huomioon valitessaan työskentelylle sopivan muodon ja sisällön.

Prosessidraaman aiheen ja kehystarinan valinnan jälkeen on syytä miettiä prosessille asetettavia tavoitteita ja mahdollisia oppimiskohteita. Oppiminen kohdistuu draaman taitoihin ja ymmärtämiseen, sosiaalisiin ja henkilökohtaisiin taitoihin sekä mahdollisiin muihin oppimisalueisiin. Lisäksi oppimiskohteet tarvitsevat muodon ja tarina toiminnallisen rakenteen.

Draaman työtavat ja tekniikat ovat tapa käsitellä aikaa, tilaa ja toimintaa. Työtavoilla voi tutkia kerrontaa, juonen kehittelyä ja draaman sisältöä. Toisaalta ne voivat antaa osallistujille mahdollisuuden tarkastella omia ajatuksiaan, tunteitaan ja ymmärrystään suhteessa toisiin. Owens ja Barber jakavat työtavat ja tekniikat sen mukaan liittyvätkö ne tekemiseen vai reflektointiin ja arviointiin.

Draamakompassi -kirja sisältää prosessidraaman suunnittelua, toteuttamista ja arviointia koskevien ohjeiden lisäksi esimerkin draamatarinan kehittelystä. Lisäksi kirjassa esitellyt valmiit draamatarinat voivat toimia lähtökohtina omille prosessidraamoille.

Prosessidraama on vaativa draamamenetelmä niin ohjaajalle kuin ryhmäläisillekin. Siinä käytettäviä työtapoja voi kuitenkin harjoitella vähitellen ja hyödyntää erilaisten tarinoiden käsittelyssä. Kyse on silloin pedagogisesta draamasta, josta kirjoitin aiemmassa postauksessani.

Kirjallisuus:
Owens, A. & Barber, K. 2010: Draamakompassi – prosessidraaman suunnittelu, käytännön työskentely, arviointi ja reflektointi, Draamatyö.

• prosessidraama