Ensi viikolla alkaa koulutyö, ja lukuvuoden aloittaa myös moni uusi ryhmä. Olipa sitten kyseessä kokonaan uusi ryhmä tai jo entuudestaan osin tuttu porukka, omiin ryhmäläisiin tutustuminen on tärkeää. Tutustuminen ja turvallisen ilmapiiriin rakentaminen on edellytys draamatyöskentelyn onnistumiselle. Sama pätee myös tietysti kaikkeen muuhunkin koulutyöhön. Tässä postauksessa esittelen muutamia nimileikkejä ja tutustumisharjoituksia.

Nimien opetteluun ja tutustumiseen on olemassa paljon erilaisia leikkejä, ja niitä on helppo löytää niin leikki- ja draamakirjoista kuin netistäkin. Esimerkiksi MLL:n sivulla olevasta Leikkipankista löytyy paljon leikkejä. Leikkipankin hakutyökalun avulla voi hakea sopivia leikkejä eri-ikäisille ja eri tarkoituksiin. Lisäksi hakua voi rajata ryhmän koon, leikin keston ja käytettävissä olevan tilan mukaan.

Itse suosin nimien opettelussa toiminnallisia harjoituksia, sillä liikkeen (tekemisen) yhdistäminen opeteltavaan asiaan helpottaa oppimista ja muistamista. Harjoitukset sopivat siten hyvin myös kinesteettisille oppijoille. Seuraavat kolme paljon käyttämääni harjoitusta ovat kirjasta Esiripusta aplodeihin. Harjoitukset sopivat myös ryhmille, joissa oppilaat tietävät jo toistensa nimet. Nimihokema -leikissä muiden ryhmäläisten nimet tulisikin olla jo melko hyvin hallussa, sillä leikin rytmitys vaatii keskittymistä ja nimien nopea mieleenpalauttaminen on silloin hankalaa.

Rento asento. Leikkijät istuvat piirissä. Ohjaaja asettuu mieleiseensä rentoon asentoon ja sanoo: ”Tämä on (oma nimi):n rento asento.” Kaikki ottavat saman asennon kuin ohjaaja ja sanovat: ”Tämä on (ohjaajan nimi):n rento asento.” Seuraava piirissä oleva jatkaa ja leikki etenee samalla tavalla, kunnes kaikki ovat esittäneet oman rennon asentonsa.

Vartalokirjaimet. Leikin osanottajat jaetaan 5-10 oppilaan ryhmiin. Ryhmän tehtävänä on esittää ryhmäläisten etunimet vartalokirjaimilla eli muodostaa nimien kirjaimet omaa kehoa käyttämällä. Kunkin kirjaimen voi muodostaa yksi tai tarvittaessa useampikin ryhmäläinen. Harjoitusta voi soveltaa myöhemmin myös muihin teemoihin, jolloin kirjoitettavat sanat ovat muita kuin etunimiä. Jos ryhmässä on vähän jäseniä ja esitettävä sana on pitkä, voidaan sana esittää kirjain kerrallaan. Muutoin kaikki kirjaimet esitetään yhtä aikaa.

Nimihokema. Leikkijät istuvat piirissä. Kädet rytmittävät leikkiä seuraavasti: kädet polviin, kädet yhteen, oikean käden peukalo osoittaa oikean olan yli ja vasemman käden peukalo osoittaa vasemman olan yli. Kun jokainen hallitsee rytmin, liitetään harjoitukseen nimet. Kun oikea peukalo on oikean olan kohdalla, ohjaaja sanoo oman nimensä ja kun vasen peukalo on vasemman olan kohdalla, hän sanoo jonkun muun nimen. Rytmi jatkuu tasaisena ja hän, jonka nimen ohjaaja sanoi, jatkaa harjoitusta sanomalla oikean peukalon kohdalla oman nimensä ja vasemman peukalon kohdalla jonkun muun leikkijän nimen. Näin leikki etenee, kunnes kaikkien nimet on käyty läpi.

Nimi ja liike yhdistyvät myös samannimisessä harjoituksessa. Leikkijät seisovat piirissä. Ohjaaja aloittaa leikin sanomalla oman nimensä ja yhdistämällä siihen jonkin liikkeen. Seuraava toistaa ohjaajan nimen ja liikkeen sekä sanoo oman nimensä ja yhdistää siihen jonkin liikkeen. Kolmas toistaa ohjaajan ja edellisen leikkijän nimien ja liikkeiden yhdistelmät sekä sanoo oman nimensä ja yhdistää siihen jonkin liikkeen. Näin leikki etenee piirissä kunnes kaikkien nimet ja liikkeet on tullut esiteltyä. Lopuksi ohjaaja käy läpi kaikkien ryhmäläisten nimet ja liikkeet. Itse olen havainnut tämän hyväksi harjoitukseksi oppia nimiä uusissa opetusryhmissä.

Seuraavan leikin nimeä en muista, jos lienen sitä koskaan kuullutkaan, mutta olkoon se nyt vaikka Nimiketju. Leikkijät seisovat piirissä. Ohjaaja aloittaa leikin sanomalla oman nimensä ja ottamalla katsekontaktin johonkin leikkijään, jolloin vuoro siirtyy hänelle. Vuoron saanut leikkijä sanoo oman nimensä ja siirtää vuoron jollekin toiselle katsekontaktin avulla. Näin edetään kunnes jokainen on sanonut vuorollaan oman nimensä, ja lopuksi vuoro siirtyy leikin aloittaneelle ohjaajalle. Nimiketjun muodostamista helpottaa se, että oman nimensä sanottuaan leikkijä laittaa käden päänsä päälle merkiksi siitä, että hänen nimensä on jo mukana ketjussa. Kun ketju on valmis, se toistetaan täysin samanlaisena, mutta ilman käden pään päälle laittamista. Samalla tavalla muodostetaan jokin toinen leikkijöihin liittyvä ketju käyttämällä esimerkiksi sukunimeä, harrastusta tai lempiruokaa. Sanaketjun voi tehdä myös esimerkiksi sanomalla adjektiivin, joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi. Uuden ketjun aloittaa joku muu kuin leikin ohjaaja. Uusi ketju tehdään ensin erikseen ja kun sekin on hallussa, nämä kaksi eri ketjua aloitetaan yhtä aikaa. Tämä leikki on hyvä keskittymisharjoitus ja siitä saa haastavamman lisäämällä uuden ketjun, kun kahden ketjun yhdistelmä sujuu.

Lopuksi vielä esittelen Kolme asiaa minusta -tutustumisleikin. Tämä leikki sopii hyvin myös ryhmille, joiden jäsenet ovat ennestään keskenään tuttuja. Kukin leikkijä kertoo vuorollaan kolme asiaa itsestään. Kahden niistä tulee pitää paikkaansa ja kolmannen oltava puppua. Muiden tehtävänä on päätellä mikä asioista ei pidä paikkaansa. On tärkeää, että jokainen saa päättää mitä kertoo itsestään. Kerrottavien asioiden keksimistä helpottaa se, että ohjaaja neuvoo ensin keksimään kolme paikkansa pitävää asiaa ja muuttamaan sitten yhtä niistä niin, että se ei pidä paikkaansa.

Kirjallisuus:
Sinivuori, P. & Sinivuori, T. 2000: Esiripusta aplodeihin. Opas harrastajateatteriohjaajille ja ilmaisukasvattajille. Atena Kustannus Oy.

• draamatyöskentely