Olisi mielenkiintoista tietää, miten draama on jalkautunut peruskouluun vuodesta 2016 asteittain käyttöönotettujen nykyisten opetussuunnitelmien myötä. Viimeisimpänä uuden opetussuunnitelman mukaan siirtyivät opiskelemaan yhdeksäsluokkalaiset, joilla uusi opetussuunnitelma on ollut käytössä yhden lukuvuoden.
Opetussuunnitelmassa draama on sekä osa äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta että laajemminkin vuorovaikutteista, toiminnallista ja kokemuksellista opetustoimintaa, jossa keskitytään yhdessä toimimiseen teatterin keinoja käyttäen. Vuosiluokilla 1-2 draama mahdollistaa leikillisen oppimisen ympäröivän todellisuuden tutkimisessa ja oppilas tutustuu draaman työtapoihin. Vuosiluokilla 3-6 opetellaan käyttämään draaman työtapoja luovuuden, omien ideoiden ja ajatusten ilmaisemiseen, ja draamaopetusta integroidaan kirjallisuuden käsittelyn lisäksi laajempien teemojen käsittelyyn. Vuosiluokilla 7-9 draaman työtapojen käyttöä syvennetään ja oppilas käyttää oppimiaan draaman työtapoja monipuolisesti. Erilaisten draamaharjoitusten avulla oppilaiden kokonaisilmaisullisia taitoja monipuolistetaan, ja lisäksi draaman avulla tutustutaan teatteriin taidemuotona. Draamaa voidaan lisäksi opettaa valinnaisena oppiaineena.
FinRA (Finnish Reading Association) on yhdistys, jonka tavoitteena on edistää oppimisen ja opettamisen käytänteitä, jotka tukevat lasten ja nuorten kielellistä kehitystä, lukemalla ja kirjoittamalla oppimista sekä erilaisten oppimisen tapojen huomioimista. FinRan julkaiseman Kielikukko-lehden numerossa 4/2019 teemana oli draama. Teemanumeron artikkeleja lukemalla saa jo melko monipuolisen kuvan siitä, mitä kaikkea draama voi peruskoulussa olla.
Pirjo Vaittinen kuvaa artikkelissaan draamaa koko koulun tehtävänä, mitä se käytössä olevan opetussuunnitelman mukaan onkin. Draama on mainittu opetussuunnitelman perusteissa 79 kertaa. Sen lisäksi, että draama on osa äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärää, draama on mainittu monien oppiaineiden – kielten opetuksen, historian ja yhteiskuntaopin, uskonnon, elämänkatsomustiedon, ympäristöopin ja terveystiedon – työtavoissa. Lisäksi draamaa voidaan yhdistää muidenkin oppiaineiden opetukseen. Draamalla on selkeitä yhtymäkohtia taide- ja taitoaineiden opetukseen, ja monipuolisuutensa vuoksi se soveltuu erittäin hyvin eri oppiaineita integroivien monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamiseen.
Matti Rautiainen ja Anna Veijola kuvaavat draaman erityistä asemaa historian opetuksessa. Draamatyöskentelyssä lapsen vahvuutta – kuvittelua – hyödynnetään historiallisen empatian kehittämisessä. Historiallinen empatia on kykyä eläytyä menneisyydessä eläneen ihmisen asemaan sekä ymmärtää ihmistä ja hänen ympäristöään. Historiallinen empatia luo pohjaa historiallisen ajattelun kehittymiselle. Draama on jo pitkään kuulunut historian opetukseen sisältöjä kuvaavana ja konkretisoivana keinona. Rautiainen ja Veijola osoittavat omissa draamakokeiluissaan, että draama voi olla myös tapa tutkia historiaa, auttaa historian tekstitaitojen opiskelussa, analysoinnissa, tulkinnassa, kontekstualisoinnissa ja päättelyssä.
Kielikukon teemanumerossa esitellään lisäksi erilaisia draaman työtapoja, draaman käyttöä kirjoittamisen opetuksessa sekä tunnetaitojen ja kestävän kehityksen opettamista draaman keinoin. Artikkeleissa kuvataan myös osallistavan draamaprosessin suunnittelua ja draaman mahdollisuuksia teatteritapahtuman laajentamisessa sekä naamionäyttelemistä ilmaisurohkeuden lisäämisen keinona. Draamaopetuksesta maahanmuuttajaoppilaiden kanssa sekä draaman ja ilmaisun opettamisesta erilaisissa monikulttuurisissa ryhmissä kertovat artikkelit laajentavat draaman käytön mahdollisuuksia tilanteisiin, joissa yhteistä kieltä ei ole lainkaan tai opetuksessa tulee huomioida oppijoiden kehittyvä kielitaito.
Erityistä draamaa 