Blogiini tähän mennessä kirjoittamistani artikkeleista luetuin on prosessidraamaa koskeva kirjoitus. Prosessidraama on temaattinen, tarinaan eli pretekstiin pohjautuva draamakokonaisuus jonkin ilmiön tai aiheen tutkimiseksi. Vaikka toiminta perustuu improvisaatioon ja prosessidraama muotoutuu kulloisenkin tilanteen ja draamaan osallistuvien toiminnan kautta, sen suunnittelua varten tarvitaan teeman lisäksi kehys.
Prosessidraama on vaativa draamamenetelmä ja valmiit prosessidraamat ovat suureksi avuksi suunnittelussa. Valmiita draamakokonaisuuksia on onneksi hyvin tarjolla niin digitaalisessa muodossa kuin fyysisinä kirjoinakin, ja nykyisin yhä enemmän myös suomeksi.
Tuija Leena Viirret ja Raija Airaksinen ovat toimittaneet kokoelman prosessidraamasuunnitelmia. Kirjan nimi on Suomalaisia prosessidraamoja, mutta sen sisältämät teemat ovat universaaleja ja preteksteinä käytetyt tarinat ammentavat niin kansallisesta kuin kansainvälisestäkin kulttuuriperinnöstä. Kokoelman draamasuunnitelmissa yleisin teema on erilaisuus ja sen hyväksyminen, mutta aiheiden koko kirjo on hyvin laaja.
Draamakokonaisuudet on jaoteltu kolmeen osaan kohderyhmän mukaan: lapset, nuoret ja aikuiset. Monet suunnitelmista on kuitenkin muokattavissa eri-ikäisten ryhmille. Draamatyöskentelyä ohjaavan on muutenkin tärkeää ottaa huomioon niin ohjattavana oleva ryhmä kuin oma tapansa ohjata ja tarpeen mukaan soveltaa suunnitelmia.
Kirjallisuus: Viirret, Tuija Leena & Airaksinen, Raija (toim.) 2018: Suomalaisia prosessidraamoja. Draamatyö.
Erityistä draamaa 