Draama koulussa -artikkelisarja pohjautuu haastatteluihin, joissa asiantuntijat kertovat ajatuksiaan draamasta ja teatteritaiteesta, niiden asemasta ja merkityksestä peruskoulussa.

Sarjan seitsemännessä artikkelissa haastateltavana on Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Hänellä on monipuolinen kokemus teatterin tekemisestä ohjaajana ja näytelmäkirjailijana.

Aloitamme keskustelun puhumalla teatterin merkityksestä sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Myllyaho hakee tarkasteluun historiallista perspektiiviä ja siteeraa Kansallisteatterin ohjelmistossa syksyllä 2019 olleen Sapiens-esityksen alkuperäisteoksen kirjoittajaa: Yuval Noah Hararin mukaan syitä siihen, miksi sapiens selvisi, olivat juoruaminen, tarinallistaminan ja halu kuunnella toisia. ”Ihminen haluaa katsoa toista ja tulkita häntä sekä samalla itseään”, Myllyaho toteaa. Elävä ihminen näyttämöllä on salaisuus, ja siinä piilee teatterin kertomien tarinoiden voima.

Ihmisellä on myös luontainen tarve esiintyä. Myllyaho sanoo teatterin olevan yhteiskunnallinen peili, joka asettaa katsottavaksemme erilaisia asioita ja peilaa kulloinkin esille nousevia tuntoja. Tämänhetkisistä ilmiöistä hän nostaa esimerkiksi presentaatiokeskustelun, jossa pohditaan sitä kuka saa esittää ja mitä.

Teatterilla ei Myllyahon mielestä ole poliittista agendaa, mutta sen eräänlaisena piilotehtävänä on piirtää maailmasta kirkas kuva ja vaikuttaa ihmiseen niin, että maailma muuttuu paremmaksi. Myllyahon mukaan teatteri palvelee yleistä hyvää ja on sorrettujen puolella. Teattereiden välillä on kuitenkin eroja siinä, miten ne asemoituvat yhteiskunnallisen vaikuttamisen kentällä.

Teatterilaitoksen yhteiskunnallisen merkityksen jälkeen on luontevaa tarkastella draaman ja teatterin asemaa koulussa. Myllyaho kertoo olleensa vuosia sitten mukana projekteissa, joissa keskusteltiin draaman saamisesta peruskoulun oppiaineeksi.

Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin draama ei oppiaineen asemaa kuitenkaan saanut. Se on sisällytetty osaksi äidinkieli ja kirjallisuus -oppiainetta sekä yhdeksi työtavaksi muutamien oppiaineiden kohdalla. Myllyahon mielestä on hienoa, että teatteria ja sen keinoja käytetään koulussa. ”Teatteria voidaan käyttää moneen. Myös hankalien asioiden, kuten kiusaamistilanteiden käsittelyyn”, hän toteaa.  

”Saa leikkiä ja olla toinen”, Myllyaho kiteyttää teatterin vahvuudet kouluopetuksen kannalta. Draamalla ja teatterilla on paljon annettavaa esimerkiksi läsnäolo- ja tunnetaitojen opettamiseen. ”Teatteri on hetkessä olemisen taidetta”, Myllyaho toteaa.

Tulevaisuudessa Myllyaho toivoisi teatterin olevan osa opetusta kaikissa kouluissa. Tällä hetkellä riippuu paljon opettajista, millainen rooli draamalla ja teatterilla kouluissa on. Yksi syy teatterin heikkoon asemaan peruskoulussa on Myllyahon mukaan se, että suomalaisen teatterin historia on kansainvälisesti vertailtuna lyhyt. Esimerkiksi Englannissa teatterin historia on paljon pidempi ja teatterilla on merkittävä rooli myös kouluopetuksessa. 

Kansallisteatterissa tehdään monipuolista yleisötyötä, ja se on myös mukana erilaisissa yhteistyöhankkeissa. Myllyaho mainitsee esimerkiksi Nuori Näyttämö -hankkeen, jossa nuorten teatteriryhmät toteuttavat uusia näytelmiä yhteistyössä ammattiteattereiden kanssa. Kansallisteatterilla on myös oma nuortenteatteri, syksyllä 2019 perustettu nuorten teatteriosasto Kantti. Kouluille Kansallisteatterilla on tarjottavana erilaisten teatteriesitysten ja niihin liittyvien opetusmateriaalien lisäksi muun muassa työpajoja ja kulissikierroksia teatterin tiloihin. Lisäksi Kiertuenäyttämö on vienyt teatteria koulukoteihin.      

Teatterin ja koulujen yhteistyötä voisi Myllyahon mielestä kehittää lisäämällä teatterivierailuja ja viemällä teatteri kouluihin. Yhteistyön suurimpia esteitä on kuitenkin esitysten kalleus. Myllyaho pitää kahdeksasluokkalaisille suunnattua Taidetestaajat-hanketta merkittävänä yhteiskunnallisena avauksena. Kansallisteatteri on ollut mukana hankkeessa sen alusta, lukuvuodesta 2017-2018, lähtien ja hanke jatkuu yhä.     

Taidetestaajat-hankkeen tavoitteena on muun muassa purkaa myytti taiteesta vaikeana lajina, tarjota nuorille ikimuistoisia elämyksiä sekä mahdollisuus jakaa ajatuksiaan ja mielipiteitään. Hankkeen kotisivuilla on oppilaiden arviointeja eri taide-esityksistä. Kysymykseen Millaista taide oli? kolme yleisintä vastausta teatteritaiteen kohdalla olivat hauskaa, sekavaa ja outoa. Myllyahoa vastaukset eivät yllätä. ”Teatteri on monelle uusi tuttavuus. Puhuva ihminen lavalla ja abstrakti lavastus samoin kuin metaforat ja allegoriat ovat aluksi outoja. Outokin kokemus voi olla kutkuttava ja jäädä mieleen. Kokemusten kautta voidaan kasvattaa teatterille uusia katsojia.”

Näihin kasvattavia ja ajattelua avartavia kokemuksia koskeviin ajatuksiin on hyvä lopettaa haastattelusarjan seitsemäs artikkeli. Kiitos haastattelusta Mika Myllyaho

• draaman asema
• teatteri