Nukketeatteritaiteilijat Roosa Halme ja Marja Susi ovat kehittäneet vuorovaikutteista nukketeatteria erilaisten ryhmien kanssa vuodesta 2017. Uusimmassa kirjassaan he esittelevät nukketeatterin tekniikoita ja pohtivat sitä, voidaanko eri tekniikoiden avulla edistää tunnetaitoja lasten ja nuorten ryhmissä.
Netistäkin löytyvä Vuorovaikutteinen nukketeatteri lasten ja nuorten tunnetaitojen edistäjänä -julkaisu on mielenkiintoista luettavaa nukketeatteritekniikoista kiinnostuneille. Siinä esitellään käsinuket, paperiteatteri, palikkateatteri ja varjoteatteri sekä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten omia kokemuksia ja tunteita voi nukkien avulla sanallistaa, jäsentää ja ymmärtää.
Itse kiinnostuin kirjassa esitellystä palikkateatterista. Siihen julkaisussa on myös selkeitä tehtävänantoja tunteiden käsittelemiseen. Palikkateatterin kautta erilaiset tunteet voidaan liittää omiin kokemuksiin, itselle tärkeisiin tai vaikeisiin asioihin. Tässä – kuten kaikessa muussakin draamatoiminnassa – on tärkeää, että osallistujat saavat itse päättää oman osallistumisensa tasosta ja siitä, miten he haluavat omia ajatuksiaan toisille jakaa. Kirjoittajat esittävätkin nukketeatteritoimintaan osallistumisen tavat jatkumona. Erilaiset tavat vaihtelevat paikalla olemisesta jonkin henkilökohtaisen kokemuksen kertomiseen ja siihen liittyvän tunteen nimeämiseen.
Nukketeatteri ja sen erilaiset tekniikat sopivat työskentelyyn eri-ikäisten kanssa. Lapsille leikin maailma on osa arkea ja nukketeatteritoiminta on heille luontevaa. Omien tunteiden käsittely on lapsille helpompaa toimien ja leikkien kuin puhuen. Nuorten kanssa nukketeatteri toimii pohjana metaforiselle ajattelulle, kokemusten ja ajatusten sanallistamiselle. Keskeistä on se, että omien kokemusten ja tunteiden esittäminen erilaisten nukkien avulla etäännyttää käsiteltävänä olevat asiat osallistujan omista kokemuksista ja mahdollistaa niiden tarkastelun.
Taidetyöskentelyn kohdalla voidaan puhua metaforisesta suojasta, jota Halme ja Susi kuvaavat seuraavasti:
Vaikeasti hahmotettavia tai lähestyttäviä asioita voidaan tulkita turvallisesti ja etäännetysti jonkin taiteelle ominaisen ilmaisumuodon kautta. Voimme liikkua sekä kuvitellussa että oikeassa todellisuudessa samaan aikaan ja käyttää luovuuttamme asioiden rakentamiseen, ratkaisemiseen ja uudelleen tulkitsemiseen.
Jos nukketeatteri tuntuu kiinnostavalta draaman osa-alueelta, lisää aiheesta voit lukea aiemmista blogiartikkeleistani. Draamaa varhaiskasvatuksesta esi- ja alkuopetukseen esittelen Loikaten leikkiin -kirjassa esiteltyjä ajatuksia leikin ja teatterin käytöstä opetuksessa.
Teatterinuket ovat olennainen osa lasten kanssa tehtävää draamaa ja teatterinukke voi olla mikä tahansa esine, joka muuttuu mielikuvituksen keinoin eläväksi. Kuvatarinoita -artikkelissa olen esitellyt yhden tavan käyttää teatterinukkeja tarinankerronnassa.
Olen kirjoittanut aiemmin myös varjoteatterista, josta voit lukea tarkemmin Varjoteatterin mahdollisuudet -postauksesta.
Erityistä draamaa 