Draaman asema peruskoulussa on erikoinen, ja siinä tapahtuvia muutoksia on mielenkiintoista seurata. Tein aikoinaan gradun ilmaisukasvatuksesta, joka sisältyi peruskoulun opetussuunnitelman perusteisiin osana viestintäkasvatusta. Selvitin työssäni ilmaisukasvatuksen roolia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia ala-asteen opetuksen kehittämisessä ja opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Tarkastelin ilmaisukasvatusta draamapedagogiikan näkökulmasta, joka tarjoaa teoreettisen taustan niin draaman pedagogiselle käytölle kuin teatteritaiteeseen perustuvan oppiaineen opettamisellekin.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 myötä huomasin taas miettiväni draaman asemaa peruskoulussa. Nopeasti ajatellen voisi luulla, että siinä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, mutta 2000-luvulla on tapahtunut paljonkin. Ensinnäkin draamakasvatuksen alalla on tehty tutkimusta myös Suomessa. Draaman asemaa vahvistaa edelleen opettajien perus- ja täydennyskoulutus. Valinnaisina aineina ilmaisutaidolle ja draamalle on tehty omia opetussuunnitelmia. Ja kun draaman lisäämisestä oppiaineeksi peruskouluun käytiin keskustelua, tietoisuus draamasta vain lisääntyi. Vaikka draamasta ei tullut oppiainetta peruskouluun, uusissa opetussuunnitelman perusteissa draaman asemaa on vahvistettu. Edellytykset muutoksille ovat mielestäni aiempaa paremmat, mutta muutokset vaativat aina aikaa.
Siihen, miten draaman asema nyt muuttuu, vaikuttavat syyslukukaudella 2016 käyttöön otettavat paikalliset opetussuunnitelmat ja viime kädessä opetusta toteuttavat opettajat. Draama tarjoaa monia mahdollisuuksia opetuksen kehittämiseen. Draamapedagogiikka ja draamasta tehty tutkimustyö tarjoavat kehittämistyössä tarvittavan teoreettisen taustan. Innostusta ja rohkeutta uuden kokeilemiseen draaman käyttö tietysti vaatii, mutta se kannattaa.
Erityistä draamaa 